Kaksi täysin toisilleen tuntematonta on valittu aviopariksi. Heidän tarkoitus on tavata ensi kertaa alttarilla vihkijän edessä. Hämmentynyt tunnelma välittyy kotisohvalle, kun morsian odottaa yksin kuin unohdettuna juhlaväen edessä. Sulhanen ei ole valmistautunut tilanteen vaatimalla tavalla, ja astelee myöhästyneenä alttarille morsiamen luo kysyvien katseiden edestä. Hänellä on mielessään vain kaksi ajatusta: olen pahoillani, että myöhästyin sekä toivottavasti riitän hänelle. Illan mittaan tulee selväksi, ettei morsian yhdestä pienestä vastoinkäymisestä hätkähdä, vaan ihastuu illan mittaan miehen herkkyyteen. Hän huomaa miehestä, että tämä on suloinen ja valtavan ihana ihminen.
Australialaisessa televisiosarjassa Ensitreffit alttarilla vastavihittyjen yhdessäolo saa outoja piirteitä vaimon positiivisuudesta huolimatta. Häiden jälkeen aviomiehen surulliset silmät ja epäilevä ilme kohtaavat kerta toisensa jälkeen puolison innostuneen ja lempeän katseen. Katsoja huomaa, kuinka mies vajoaa kummalliseen itsesääliin jo ensimmäisissä jaksoissa. Selviää, että mies hamuaa jatkuvasti toiselta vahvistusta siitä, ettei kelpaa. Hän ilmoittaa usein tietävänsä, mitä puoliso ajattelee ja tuntee, erityisesti sitä, että hän on huono ja epäsopiva upealle puolisolleen.
Tällä tavoin haitalliset skeemat eli tunnelukot juuri toimivat.
Nainen alkaa vähitellen kokea mieleen hiipivää hämmennystä ja epävarmuutta. Tilanne sysää hänet yrittämään entistä kovemmin, vakuuttelemaan, ettei hän tosiaankaan ajattele miehestä, niin kuin tämä luulee. Suhteeseen kertyy kuitenkin ylimääräistä painoa. Alkaa tuntua raskaalta. Mies vakuuttaa, ettei vika ole hänen puolisossaan, joka on hänen mielestään ulkoisesti sekä sisäisesti kaunis ja kiltti. Nainen yrittääkin omalla lempeydellään saada miehen uskomaan, ettei mitään hätää ole. Miehellä ei ole mitään hätää.
Koska mies ohjautuu tunnelukkonsa ohjaamana, hän uskoo nykyhetken toistavan sellaista, mikä on hänelle tuttua aiemmassa elämässään. Hän myöntääkin, että on tottunut pakenemaan. Hän on aina paennut. Niin hän tekee nytkin, vaikkei haluaisi. Mitä hän on lopulta paennut? Omia hankalia tunteitaan?
Kun nainen ei millään näe miestä sellaisena kuin tämä itseensä suhtautuu, mies vaihtaa strategiaa. Hän alkaa haukkua naisen toimintaa, huomautella kaikesta pienestäkin, ja saa tämän lopulta pois tolaltaan. Nainen joutuu pakosta kääntämään ajatuksensa miehen heikkouksiin.
Pariskunta ei saa aikaiseksi tehdä yhdessä mukavia asioita vastapainoksi. Tarvitaan vielä toinen ja kolmaskin riita ennen kuin nainen todella herää tajuamaan suhteen mahdottomuuden. Siinä vaiheessa mies hoksaa, että tässähän tapahtuu taas niin kuin aina ennenkin. Hän pyrkii hädissään tekemään äkillisen korjausliikkeen. Hän pahoittelee vuolaasti tekemisiään. Synkeällä olemuksellaan hän tulee pyytäneeksi anteeksi koko olemassaoloaan vaimolleen, joka ei tässä vaiheessa enää tiedä, mitä ajatella.
Tunnelukot toimivat juuri tällä tavoin. Miehen sisäinen kaaos on levinnyt suhteen kaaokseksi.
On täysin luonnollista, että suhde kaatuu omaan mahdottomuuteensa vain muutama viikko häiden jälkeen. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, kuinka tunnelukot aiheuttavat kärsimystä ihmiselle itselleen, mutta myös hänen ympärilleen. Tunnelukot eivät ole ihmisen oma vika. Hänen ainoa vastuunsa liittyy siihen, miten hän antaa tunnelukkojensa tai muiden väärien uskomustensa ohjata nykyistä elämäänsä.
Mies olisi aivan hyvin voinut itsensä sijaan syyttääkin puolisoaan kelpaamattomaksi saman tunnelukon ohjaamana. Hän olisi myös voinut niellä epäilyksensä ja sinnitellä alussa pitkäänkin, minkä seurauksena ne olisivat paljastuneet puolisolle vasta ajan myötä. Mikään näistä ei olisi johtanut miehen tarpeen täyttymiseen, kestävän parisuhteen luomiseen toisen ihmisen kanssa.
Verkkovalmennus voimistu tarjoaa työvälineitä ja keinoja tunnistaa itsessä tunnelukkojen herättämiä tunteita, ajatuksia ja toimintatapoja sekä estää niiden ohjailu. Samoja keinoja voi hyödyntää myös muista syistä nousevien haastavien tunteiden ja ajatusten kanssa missä tahansa elämäntilanteessa.
