Amerikkalaisessa elokuvassa Uskon joulupukkiin (2022) intoilee Tom, joka somistaa kotinsa runsain joulukoristein, leipoo pipareita yömyöhään ja osallistuu perinteiseen rekikilpailuun vastikään itserakentamallaan reellä. Hän kertoo uskovansa oikeasti joulupukkiin. Hän noudattaa tarkasti laatimaansa pakollisten töiden listaa, mikä näyttää kaikessa kiehtovuudessaan kuitenkin uuvuttavan häntä. Silti hän kokee tarvetta tehdä kaikki ennakkoon suunniteltu joulun eteen. Hän seurustelee Lisan kanssa.
Lisa suorastaan vihaa joulua. Ensin syy ei selviä, mutta elokuvan edetessä tämä paljastaa yhden ratkaisevan lapsuuden joulumuistonsa. Hän oli 7-vuotias löytäessään paketoimattoman lahja-barbien vanhempiensa kaapista. Kun hän kertoi asiasta vanhemmilleen, olivat nämä palauttaneet nuken kauppaan ja syyttäneet häntä oman joulunsa pilaamisesta. He olivat ilmoittaneet, että joulupukki jättäisi tulematta sinä jouluna. Sen koommin ei pukkia ollut näkynyt muinakaan jouluina. Lisa koki, että lapsena hänen tunteensa olivat jääneet aikuisten joulurituaalien varjoon.
Välttääkseen ikävien tunteiden heräämisen Lisa alkoi vihata joulua. Oli parempi olla suuttunut kuin joutua kokemaan väärinkohdellun ja hylätyn syvältä kouraisevat tunteet. Seurustelu jouluintoilijan kanssa kuitenkin paljastaa vanhat haavat. Ne alkavat kivistää kipeästi Tomin seurassa, kun jouluaatto lähenee. Kysymys on kuitenkin komediaelokuvasta, joten tästäkin asetelmasta saadaan aikaan hilpeä tunnelma.
Joulu herättää tunteita. Joulua vietetään sen verran harvoin, ettei se yksinään ole voinut aiheuttaa tunnelukkoja kenellekään, mutta kyllä se on voinut saada välttelemään tai stressaamaan joulusta erilaisten syiden takia. Joulu on perinteisesti perhe- ja sukujuhla. Se voi aktivoida tunnelukkoja saaden olon muuttumaan todella kurjaksi, ahdistuneeksi. Ikävät lapsuusmuistot saattavat hyvinkin ajoittua myös jouluihin, joka on tunnelukkojen viriämisen sesonkia.
Kun kiire hellittää, omat tunteet ja ajatukset pääsevät helpommin esiin. Kiirehtiminen jouluna voi kieliä tunteiden välttelystä tai joulutunnelman pakonomaisesta metsästämisestä. Joulurauha voi pelkästään ajatuksena tuntua sietämättömältä. Jotkut turvautuvat päihteisiin tai muihin riippuvuuksiin samoista syistä, häivyttääkseen surkean olonsa hetkeksi.
Jos itsellä on kurja olo jouluna, vaikka mitään kamalaa ei olisi omassa nykyelämässä sattunut, on hyvä miettiä, mikä itseä huolettaa, ahdistaa, pelottaa tai suututtaa jouluna. Joulua saa vaikka inhota. Moni maailman ihminen ei edes vietä joulua. Jos kuitenkin juhlii joulua ja saa tehdä sen ilman isompia henkilökohtaisia tragedioita, voisi kysyä itseltään, millaista joulua olisi halunnut lapsena viettää. Siihen olisi todennäköisesti kuulunut enemmän leikkiä kuin stressaamista oikeanlaisesta joulutunnelmasta ja -rutiineista. Itse valittu joulunviettotapa olisi todennäköisesti ollut kaikkein nautinnollisin, kuten erään entisen radiopsykologin, nykyisen työelämäprofessorin ja poliitikon lapsuuden jouluina, kun ensin äiti oli polttanut vihreät herneet kattilan pohjaan, kuten joka joulu, ja isä oli räyhännyt myöhästymistä Turun joulurauhan julistamisesta kuin maailmanloppua. Sen jälkeen lapsi oli huokaissut helpotuksesta ja vetäytynyt omaan rauhaan konvehtirasian kanssa lukemaan lahjakirjaansa.
Tutustu omiin tunnelukkoihisi. Opettele elämään tasapainoisesti niistä vapautuneena ja niistä huolimatta.