Positiivisuus on tämän päivän sana, ja ainoa oikea asenne. Ajatellaan, että on jo ihmisen itsensä hyvinvoinnin kannalta tärkeää kääntää katseensa hyviin asioihin.
You are what you think.
Lisäksi ollaan huolissaan negatiivisuuden siirtymisestä ihmisestä toiseen. Kun jokainen ottaa vastuun omasta tunnemaailmastaan eikä droppaa muiden tunnelmaa, saavutetaan harmonia, positiivinen elämä, myös yhteisötasolla.
You cannot have a positive life and a negative mind.
Mutta mitä jos ihminen ei ole harmoniassa itsensä kanssa? Totuus on se, ettei kukaan ole koko ajan tasapainossa tunteidensa ja ajatustensa kanssa. Hymy voi peittää sen, mutta sisäinen epätasapaino ei välttämättä pelkästään sellaisella laastaroinnilla parane. Itsensä syyllistäminen negatiivisuudesta vielä syventää ahdinkoa entisestään.
Se, että ihminen ei välttämättä helposti löydä kuuntelevaa korvaa huoltensa, ahdistuksensa, pelkonsa tai surunsa jakamiseen positiivisuuden eetoksessa, on inhimillinen vääryys. Surullisinta on traagisia kokemuksia kohdanneiden syrjäytyminen oman kohtalonsa nojaan, elleivät he kykene nopeasti siirtymään ahdingostaan eteenpäin muiden positiivisten joukkoon.
Monille nykyihmisille on vaikea asettua toisen asemaan. Sen sijaan, että he jäisivät vierelle, vaikka tunnelma laskee, he liukenevatkin tavoittamattomiin. Ikään kuin he eivät haluaisi saada tartuntaa negatiivisesta tunteesta. Pakonomainen tarve suunnata katse jatkuvasti aurinkoon, estää huomaamasta varjoja. Niiden olemassaolosta ei edes haluta olla tietoisia.
Kun on haitallisten ajatusvääristymien, tunnelukkojen ohjailtavana, ei oma olotila kohene sillä, että vain päättää olla myönteisempi. Varjo kulkee mukana, halusi tai ei ja muuttaa värikkäämmänkin maiseman harmaaksi. Moni ihmettelee, että he ovat yritteliäinä saaneet elämässään kaiken, mitä ovat halunneet, mutta tuntevat silti tyytymättömyyttä tai outoa ahdistuneisuutta.
Kukaan ei halua olla jatkuvasti tunteidensa ja ajatustensa vietävänä kuin kasvin lehti virran työnnettävänä. Tunnelukot kun helposti estävät toimimasta niin, että ahdistus oikeasti vähenee. Ne aktivoituvat automaattisesti tiedostamatta. Kukaan ole hankkinut niitä itselleen tieten tahtoen. Ne ovat kehittyneet lapsuuden tai nuoruuden epäsopivissa olosuhteissa itsestä riippumatta.
Ainoa todella toimiva keino on ottaa itse ohjat ja lähteä selvittämään syitä omalle negatiivisuudelleen, usein toistuville negatiivisille tunteilleen ja ajatuksilleen. Ajoittainen negatiivisuus on inhimillistä ja normaalia. Jatkuva synkkä varjo mielen päällä taas ei. Joko elämässä eteen tulevat tilanteet nostattavat jatkuvasti kielteisiä tunteita ja ajatuksia, tai sitten pelätään alitajuisesti menetettävän se hyvä, joka on saatu. Molemmissa tapauksissa ihminen luontaisesti toimii niin, että hänen negatiivisuutensa vain lisääntyy.
Negatiivisuuden kierre on katkaistavissa. Tunnelukkojen ohjailu on saatavissa hallintaan. Sen jälkeen voi aidosti kääntää katseensa myös positiivisiin asioihin elämässään. Silloin se tuntuu ennen kaikkea luontevalta positiivisuudelta.
